# 86721 - 27.08.2010

Mun piti lähtee veljen ja kaverin kaa toisen kaverin juhliin.
Nyt ne hävis jonneki sanomatta mitää, eli en kai sit päässykää sinne:(

Mielikuvitus tyttöystävä kyselee multa kokoajan miks mä oon surullinen, mut en uskala myöntää tota...


Mulla on aika vaikee ongelma, ton mielikuvituksen kanssa.
on joku pakkomielle puhuu jonkun kanssa kokoajan mielessäni, mut oikeesti oon aika anti sosiaalinen nörtti

Vihaan itteäni, ja ryven itsesäälissä kokoajan, koska siitä tulee parempi olo

Lisäks sain porissa tinnityksen, joka vituttaa

# 86718 - 25.08.2010 [Palaute]

Olen seurustellut reilu vuoden miehen kanssa. Muutimme yhteen noin 2 kuukautta sitten. Hän muutti minun perässäni toiselta paikkakunnalta!
Tykkään tästä miehestä yli kaiken, ystävänä. Alkaa ahdistaa heti kaikki läheisyysjutut, pussailu, halailu ja seksinehdottelu. Ollaan puhuttu paljon, kun mua ei seksi enää kiinnosta ja aluks ajattelinkin, että ehkä mua ei sitten vaan kiinnosta yleisesti enää juurikaan. Annan silti miehelleni välillä, kun se on vonkaamassa joka päivä. Nyt ei kiinnosta koko miehen seura yhtään. Alkaa heti ärsyttään, kun se pääsee töistä kotiin hiplaileen ja mässyttään jotain pullaa.
Olen pussaillut baarissa pariin otteeseen toisten miesten kanssa ja olisin valmis jatkamaan siitä pidemmällekin. Käyn niin kuumana näiden miesten seurassa, että mun seksihalut ei todellakaan ole kadonneet yhtään minnekkään!
Oikeestaan mä oon miettiny jo pidempään, että onko tuo mun loppuelämäni mies, kun haluisin vaan mennä ja vähät välittää mitä kukaki miettii. Oon kahleissa täälä kotona, mut miten sanoisin tälle kiltille miehelle, joka rakastaa mua yli kaiken, että sori, muutit just toiselta paikkakunnalta tänne ja nyt en haluakaan sua yhtään, että heihei!
Kaikki tosin luulee, että meidän suhde kukoistaa ja ollaan täydellinen pari.

Lisäks syyllistän mielessäni tätä miestä osittain siitä, että oon lihonnu 10kg tän vuoden aikana, kun ollaan seurusteltu! Vihaan läskiä!

# 86708 - 22.08.2010

haluaisin "törmätä" erääseen tiettyyn ihmiseen jossain..

# 86699 - 21.08.2010

Vihaan toista tissiäni. Se on kamalan pieni ja RUMA! Yritän aina viimeiseen asti olla paljastelematta sitä kenellekään (toista voin kyllä näyttää anteliaasti).

# 86698 - 21.08.2010

Paras kaverini oli korviaan myöten ihastunut yhteen poikaan ja hänen tietämättään minä vehvastelin tämän jätkän kanssa ja nainkin sitä. Kerroin tästä myöhemmin kun suutuin jostain.

# 86694 - 20.08.2010 [Palaute]

7v. sitten päätty suhde "sen oikean" kanssa. Olin nuori, ei kokemusta seurustelusta ja yhdessä asumisesta. En osannut suhtautua oikein omiin tunteisiini taikka hänen. En tehnyt ns. töitä suhteen eteen vaan tein omia juttujani.
Puihinhan se meni.

Hän olisi halunnut olla vielä kaveria, olin sitä vastaan mutta yritin. En osannut sitäkään vaan olin mustasukkainen ja koitin väkisin omia hänet.
Katkaisin välit kokonaan koska oli liian tuskallista katsoa häntä ja seurata hänen elämää vierestä.
Kävin aika pohjalla, huonoja valintoja ja paljon viinaa. Työpaikkakin meni ryyppäämisen takia.

2-3 vuotta meni ennekuin pääsin irti, ainakin suurimmaksi osaksi.
Nyt jokunen aika sitten tavattiin yhteisten tuttujen juhlissa.
Juteltiin ja hän istui mun sylissä jne.
Ja taas sitä mentiin, rupesin heti kyttää miten hän käyttäytyy muitten miesten seurassa...
Seuraavana päivänä käytiin vielä porukalla syömässä ja jäätelöllä.

Olen aina ollut sitä mieltä ennen, silloin ja jälkeenpäinkin että hän on juuri se oikea minulle.
Vuosien jälkeenkin heti oli olo kuin kotiin olisi tullut, niin helppoa olla hänen kanssaan. Kuin aurinko olisi paistanut normaalia kirkkaammin, kuin värit olisivat olleet täyteläisimpiä.

Hän lisäsi mut ystäväksi naamakirjaan, oli sitä jo kuulemma miettinyt aiemminkin. Niin olin minäkin, mutta ajattelin sen olevan tungettelevaa ja arveluttavaa.

No nyt on kaikki vanhat haavat revitty taas sepposen selälleen ja pää pahemmin sekasin kuin ehkä koskaan.
En saa nukutuksi, eikä oikein minkään tekemisestä tuu mitään. En pysty keksittymään, ajatukset harhailee.
Mietin mitä hän haluaa, mitä hän oikein tarkoitti sanoillaan ja teoillaan.
Muutamat viestit ollaan vaihdettu naamakirjassa, nyt kyttään koko aika että vastaako se mitä, ja jos ei vastaa niin miksi ei vastaa...kirjotinko jotain väärin tms...
Vittu sairasta...miks mie en vaan voi olla??

Mie niin haluaisin olla hänen kanssaan, mutta tällä välin on tapahtunut jotain mikä todennäköisesti estää sen ikuisiksi ajoiksi. Tai ainakin mun pitäisi luopua täysin periaatteistani ja muuttaa ajatusmaailmaani. Puhutaan sen verran isosta ja perustavaa laatua olevasta jutusta että en usko sen olevan mahdollista, ihmiset eivät muutu.

Mutta silti vaikka tietäisin sen tien vievän mut entistä syvemmällä ahdinkoon ja sattuvan mua entistä pahemmin niin
olisin heti valmis jos hän pienenkään signaalin antaa.
Haluan hänen vain olevan onnellinen, jos ei mun kanssa niin sitten jonkun toisen.
Mutta se on liian tuskallista mulle seurata vierestä.

Kun vain jotenkin saisin pääni ojennukseen...

# 86686 - 18.08.2010 [Palaute]

Elämässäni minulla menee hyvin ja negatiivisetkin asiat tuntuvat kääntyvän positiivisiksi.. Mutta jostain syystä olen kehitellyt suunnitelman pahan päivän varalle.

Mikäli oma elämäni jossain vaiheessa menee päin helvettiä ajattelin käyttää osaamiseni yleisesti hyödyksi ja alkaa kyttäämään maahanmuuttaja tms. porukoita teräasein aseistettuna vaikkapa puistoissa. En näe itseäni minään supersankarina tai edes yrittäisi olla sellainen, mutta jos saisin pari esim. raiskausta yrittävää heppua niitattua olisi ihan siedettävää ottaa vastaan joko kuolema tai moisesta määrätty tuomio. Toivon että jotkut tekisivät näin, sillä itselläni on vielä muutakin tekemistä.. En tosin usko että pystyisin seuraamaan sivusta jos tuonlaiseen tilanteeseen sattuisin.

Haluan tarkentaa ettei minulla ole mitään antipatioita muita kuin kiittämättömiä rikollisia kohtaan - jos elää maassa maan tavalla on se täysin ok.

# 86671 - 12.08.2010 [Palaute]

Lähetin kerran Travianissa viljaa ja pakkeja kylän nimen perusteella, vaikka oli kielletty tekemästä noin. Meni väärään paikkaan! Kyllä nolotti.

# 86654 - 06.08.2010

Mistä alottaisin... Paras kaverini on naispuolinen johon olen ollut rakastunut niin kauan kun olen hänet tuntenut. Seurustelen nykyään erään naisen kanssa, joka on mustasukkainen kaveristani. Totta puhuakseni olen vain sen naisen kanssa saadakseni kaveri mustasukkaiseksi. Se ei tunnu kuitenkaan tehoavan, itse asiassa en tykkää ollenkaan naisesta jonka kanssa seurustelen ja silti me tai siis hän suunnittelee luokseni muuttamista. Eilen kerroin kaverilleni, että rakastan toista naista ja kaverini käski kertoa sen nykyiselle sekä toiselle naiselle. No siihen en kyennyt, joten otin siis ensimmäisen äkkilähdön lentokentältä ja nyt olen Saksassa, varmaan olen täällä jonkin aikaa. Ehkä kaverini tajuaa, ehkä ei.

# 86638 - 04.08.2010

Haluan mielettömän paljon seurustelukumppanini kaveria. Hänellä on syötävän hyvä kroppa ja haluan vain päästä hänen lakanoidensa väliin. Kiihotun jo pelkästä ajatuksesta että olisin hänen kanssaan. On tuskallista olla samassa porukassa kumppanini ja hänen kaverinsa kanssa, sillä kun näen hänet ajatukseni alkavat harhailemaan ja kun hän koskettaa minua vaikka vain vahingossa, tuntuu että räjähdän. Ajattelen häntä jokapäivä. En haluaisi seurustella hänen kanssaan. Haluaisin vain harrastaa hänen kanssaan kerran (tai useammin) seksiä.


-KK-